Mistä ihmeestä inspiraatiota?
Odotellessani pientä kirjastani, josta ammentaa aiheita, mietin, että olisi hyvä pohtia omia inspiraation lähteitäni. En nyt ihan heti muista, koska olisin saanut spontaanisti jonkun idean, mutta luovaa energiaa ammennan musiikista ja luonnosta. Olen ollut niin pitkään niin sisään päin käpertynyt, että esimerkiksi ihmisten tarkkailu on jäänyt vähemmälle.
Kuvissani keskityn usein luontoon. Komennan mahdolliset seuralaiseni ulos kuvasta, mikäli suinkin mahdollista, sillä en pidä ihmisistä tai ihmisten jäljistä kuvissa. Poikkeuksena yllä kuvatun kaltaiset, jo hiukan rupsahtaneet ja luonnon takaisin vaatimat jäljet. Luonto onkin minulle suunnaton voimavara. Kulkiessani metsäpolkuja pitkin ja kuunnellessani tuulen huminaa mäntyjen latvikossa, on helppo rentoutua ja kokea vain olevansa osa jotakin suurempaa. Joskus on hyvä päästää irti omasta itsestään ja arvostaa jotakin muuta, ikiaikaisempaa. Kävimme Sipoon Pilvijärvellä kiertämässä ja testaamassa reittiä. Järven kauimmaisella puolella oli muutamia narisevia puita, joita olisin nuorempana epäilemättä pelännyt kuollakseni, Nyt tuossa narinassa oli kuitenkin jotain kotoisaa. Kenties siksi, että ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Ehkäpä illansuussa tunnelma olisi ollut kokonaan toinen.
Rakastan myös musiikkia. Kirjoittaessani tunnelmien ja mielikuvien rakentamisessa apuna on aina toiminut musiikki. Nuorempana kuuntelin sen hetkisiä suosikkejani, milloin mitäkin. Nykyisin kuitenkin suosin pelimusiikkia ja intsrumentaaleja kappaleita, joissa on jokin hyvin väkevä tunnetila. Nyt ihan äkkiseltään mieleen tulee Baldur's Gate II: Shadows of Amn, Mass Effect 2, Kingdom sekä Dragon Age Inquisition. Witcher 3:ssa on todella mielettömät musiikit, samoin Ori and the Blind Forestissa (linkkien takaa löytyy suosikkini kustakin pelistä, suosittelen tutustumaan myös kokonaisiin soundtrackeihin, mikäli musiikki kiinnostaa). Yksi pitkäaikaisimpia suosikkejani on Thomas Bergersenin ohjastama Two Steps From Hell, joka tekee musiikkia trailereihin ja elokuviin.
Jäinpä nyt kuuntelemaan tuota TSFH:n Victoryä. <3
Toisinaan ideoita voi ammentaa myös muiden töistä. Kaikkien aikojen suosikkiteokseni on Frank Herbertin Dyyni, joka toimii minulle aina epäsuorana innoituksen lähteenä. Toisaalta esimerkiksi Paula Havasteen Suomen historiaan sijoittuvat romaanit ovat mielettömiä ja kuljettavat mielen suoraan tuohon aikaan. Vaatii kirjailijalta melkoisia kykyjä, että lukijan saa temmattua 2010-luvun Suomesta 500 vuotta taaksepäin. Paula Havasteen uusimmassa sarjassa on myöskin niin viehättävät kannet, että niistäkin voi jo itsessään rakennella ties mitä ideanpoikasia.
Inspiraatiota ja sen lähteitä siis riittää, luovaa voimaa saa kannettua metsästä kotiin, mutta mistä sitten into aloittaa? Pitäisi uskaltaa, mutta mitäs jos ei uskalla?
0 kommenttia:
Sananvapaus on hieno asia.